torstai 13. joulukuuta 2018

Topelius-ehdokkuus Loukkupojalle

Tulipas iloinen keskeytys talviseen arkeen. Loukkupoika pääsi Topelius-ehdokkaaksi! 

Olin jo täysin hautautuneena Tomupojan maailmaan, mutta nyt tuli pienoinen herätys todellisuuteen. Tosin hyvällä tavalla. Loukkupojasta oli ensimmäisiltä sivuilta asti sellainen olo, että tästä tulee hyvä. Se ei ollut ominta minua vaan iso harppaus epämukavuusalueille, joita en ollut aiemmin edes harkinnut. Eikä se tuntunut omalta tarinalta pitkään aikaan vaan lähinnä siltä, että varastin reaaliajassa jonkun toisen tarinaa ja tein siitä omaani jokaisen sanan myötä. Kymmenennen editointikerran jälkeen se oli jo kyllä täysin minun.

Olo on iloinen ja ehkä vähän hämmentynytkin, että oma omituinen tarinani on päässyt näin pitkälle. Ja hienoon seuraan!

Tässä raadin perustelut:

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
Otava 2018

Aaron on kasvanut Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat pelottavat Tomut. Loukusta katoaa ihmisiä salaperäiselle toiselle tasolle. Sattuma ja kauan sitten kuolleen äidin ennustus pakottavat Aaronin toimimaan ja pako Loukusta alkaa yhdessä hänen liittolaistensa kanssa. Esikoiskirjassa on taidokkaasti punottu juoni, jossa perinteinen hyvän ja pahan taistelu yhdistyy uskottavasti kuvattuun fantasiamaailmaan. Teos antaa lukijalle tilaa pohtia omia ennakkoluulojaan ja näkökantojaan. Elämä ja valinnat eivät ole aina yksioikoisen mustia tai valkoisia.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Hyvää joulun odotusta!


Oikeasti Loukkupojan maailmassa ei ole joulua. Siellä juhlitaan talvipäivänseisausta ja silloin annetaan pieni lahja. En ole saanut tätä tärkeää tietoa mahtumaan mihinkään väliin :)

Joulu lähestyy tänä vuonna salakavalammin kuin yleensä. Ehkä se johtuu siitä, että syyskuu jatkui loka- ja marraskuun läpi ja sitten hypättiin suoraan joulukuuhun. Jos en ehdi päivitellä, niin hyvää joulua kaikille!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Nanowrimo 2018

Nyt se on taas ohi. Olen osallistunut Nanowrimoon joka vuosi Loukkupojan (2013) jälkeen, välillä tehnyt Camppejakin. En aina kirjoita täysin uutta tarinaa, enkä joka kerta voita. Kirjoitan muutenkin koko ajan, ympäri vuoden, lomalla ja arkena, aamuin ja illoin, silloin, kun saan nipistettyä siihen hetken tai sitten röyhkeästi varastan aikaa. Nano ei siinä mielessä tuo muutosta rutiiniin.

Mutta! Nanon aikana on helppo seurata kirjoittamista. Numerot, kaavat ja taulukot ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja ne ovat se syy, miksi pidän nanoista. Kirjoittamiseni on yleensä kaaosta eikä kahta tarinaa kirjoiteta samalla tavalla. En seuraa sanoja tai sivuja tai lukuja, kunhan elän ja hengitän tarinat läpi sillä tavalla kuin niiden rytmi vie. Voin tehdä 30 sivua päivässä tai kaksi riviä.

Nano on myös siinä mielessä hyvä, että aloitan silloin jotain uutta. Vanha jää kesken lokakuun vikana ja marraskuussa on tapetilla joku muu. Olen tavallisesti sitoutunut vain yhteen tarinaan kerrallaan, enkä kurki vieraisiin pöytiin. Loukkupojan jälkeen on ollut pakko muuttaa tapoja. Kun Loukkupoika oli leikkurin alla, kirjoitin Tomupoikaa ja kolmoskirjaa. Nyt kun Tomupoika on leikkurissa, olen kirjoittanut kolmosta ja velhotarinaa. Samoihin aikoihin on takaraivossa muhimassa kaksi muuta ideaa. Sen verran järkeä kaaoksessani on, että tarinat ovat jokainen selkeästi eri kehitysvaiheissa.

Nyt nanoilin kolmostarinan uudelleen läpi. Se alkaa olla aika nätissä paketissa, tosin sinne on vielä änkeämässä pari hyvää kohtausta, joita en oikein jaksaisi odottaa! Vasta kun pääsee syvälle tarinaan, alkaa nähdä niitä linjoja, jotka oli jo alussa olemassa, mutta ei tiennyt, minne ne vie. Siitä tulee niin hyvä!


Varmaan muuten huomaa helposti ne kohdat, joissa innostuin oikeasti? Kirjoitin joka päivä, myös viimeisinä päivinä (paitsi tänään, kuten näkyy), mutta välillä tuli vastoin nanoilun periaatteita vähennettyä sanoja.

Uudelleenkirjoitus ja editointi on ehdottomasti paras osa kirjoittamista. Pääsee puolivalmiiseen maailmaan ja näkee vaihtoehtoiset juonilinjat. Pääsee keskelle taistelua sanomaan, että tehdäänpäs kulkaas tyypit nyt sittenkin näin. Mutta joo! Oon tosi täpinöissäni tästä tarinasta! Ja Tomupojasta. Nyt olen täysin valmis käymään sen kimppuun! Ja sitten piti tulkita taas tähtiä, tappaa velhoja ja on muuten vielä yksi paikka, josta pitäisi karata. Niin, ja parille hahmolle on kai hyvä sanoa: sori siitä.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Mug shots: Tomupoika

Loukkupojan kanssa kävi samallalailla. Kun Tomupojasta on olemassa lyhyt yhteenveto ja kansikuva, huomaan, että innostun ihan uudella tavalla. Joudun toistaiseksi pitämään näppini erossa siitä, ja odotan jo sormet syyhyten, että pääsisin käymään sen läpi ja katsomaan, mitä oikein kirjoitin. Kuten olen varmasti jo kertonut, editointi on kirjoittamisessa parasta. Maailma on valmis, hahmot ovat valmiita, jos jotain täytyy muokata tai siirtää tai korjata, muovailumassaa ei tarvitse luoda enää tyhjästä.


Tomupojan mug shotit! Piirsin nämä samaa aikaa edellisten kanssa, joten en kaikkiin ole enää tyytyväinen. Jos aikaa ja intoa riittää, teen uudet versiot myöhemmin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Helsingin kirjamessut

Olisin kyllä tullut messuille muutenkin, mutta tietenkin tulen kaksi kertaa innokkaammin, kun sain kutsun! Olen paikalla lauantaina ja saa tulla kiskaisemaan hihasta ja juttelemaan! Vaikka kysymään kummallisia kysymyksiä, tai miksei niitä ihan tavallisiakin.

Aika: Lauantai 27.10. klo 16:00 - 16:30
Paikka: Kallio

16:30 aikoihin olen Otavan osastolla 6a50.

Nähdään siellä! Ja jos tosiaan en näe, koska yleensä haahuilen omissa ajatuksissani enkä kiinnitä huomiota ympäristööni, saa tulla nykäisemään kädestä!


https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/468494/loukkupoika/

tiistai 9. lokakuuta 2018

Writer's First Rule

Olin kirjoitellut muutaman vuoden vakavissani, lähettänyt jopa ensimmäisen kässärin kustantamoihin, kun tajusin, mikä kirjoittamisessa oli kaiken ydin. Työn alla oli noin 300-sivuinen käsikirjoitus, jota selailin sieltä sun täältä ja luin parhaita kohtia. Aloin miettiä, miksi hyppäsin joidenkin kohtien yli, miksi luin aina uudestaan vain tietyt luvut. Että pitäisikö tehdä käsikirjoitus, jossa olisi vain niitä lukuja, jotka haluan lukea uudestaan ja uudestaan? Pitäisikö jättää kylmästi tylsät kohdat pois?

Siitä asti se on ollut tärkein sääntöni kirjoittamisessa. Pelkät parhaat luvut. Kylmän yksinkertainen sääntö.

Toinen sääntö on ollut se, että kesken on vain yksi käsikirjoitus kerrallaan. Olen aika uskollinen tarinalle, enkä vieraile muualla silloin, kun juttu on kesken. Tosin joskus se rakas työ on jätettävä lepäämään. Nyt Loukku on tauolla, ja vaikka yllättäen kaipaan sinne hirveästi, välillä on tehtävä jotain muuta.

Loukkupoika oli tarina, jossa keinuin jatkuvasti omalla epämukavuusalueellani, ja siksi se ehkä oli minulle niin koukuttava ja innostava. Loukussa on vielä monta tarinaa, mutta pikkuhiljaa olen löytämässä uutta paikkaa. Vähän perinteisempi fantasia tällä kertaa. Tai ehkä ei niin perinteinen, sellainen sopivalla tavalla inhottava. Tai epäsopivalla? Odotan mielenkiinnolla, mitä tästäkin tulee :)

Yksi lempivelhoistani. Oikealla tavalla ilkeä ja niljakas. Ja laiska.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

HEL-YA lauantaina 29.9.

Hel-YA -tapahtuma järjestetään lauantaina 29.9. Kulttuuriareena Gloriassa. Tapahtuma keskittyy young adult -kirjallisuuteen.

Olin edellisellä kerralla mukana yleisössä, siellä pylvään takana, koska sali oli tupaten täynnä kiinnostuneita. Oli hieno tilaisuus, tosin hiukan hankala löytää. En jaksanut ratkaista labyrinttia vaan kiipesin reteästi aidan yli. Siellä oli joku tapahtuma rakenteilla ja sen vuoksi koko alue oli aidattu.

Tähän liittyy vielä hauska tarina tapahtuman jälkeen. En nimittäin onnistunut kiipeämään enää uudestaan aidan yli, joten kysyin paikalla pörrääviltä työmiehiltä, miten pääsisin pois. He eivät tienneet (olin liian hämmentynyt kysyäkseni, miten he olivat päässeet sisälle). Sitten näin nuoren naisen, joka kulki reippaasti poispäin Hel-YA:sta saatu paperikassi mukanaan. Ajattelin, että hän varmasti osaa pois, joten tyylikkäästi lähdin seuraamaan häntä vähän vihellellen. Kesken varjostusoperaationi nainen kääntyi yllättäen ympäri ja kysyi, tiesinkö, miten alueelta pääsi pois, koska hän oli täysin eksyksissä.

Loppujen lopuksi pääsimme ulos ja kotiin, mutta sillä matkalla meistä tuli kaverit ja olemme kiertäneet muutaman muunkin tapahtuman yhdessä. Ja emme ole enää eksyneet!

Tällä kertaa Hel-YA on helpommassa paikassa, eikä luultavasti tarvitse kiipeillä. Ajattelin tulla mekossa, joten oikeasti, toivottavasti ei tarvitse. Olen hetken verran lavalla, lopun aikaa sitten yleisössä. Tällä kertaa aion saada paremman paikan kuin viimeksi. Mukana on myös monta sellaista kasvoa, jotka olen tavannut esikoiskirjailijavuoteni aikana jo muutamia kertoja, ja odotan innolla heidän tapaamista ja heidän esiintymisvuorojaan!

Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle!


Vielä Hel-YA:n Facebook-sivuilta:

Hel-YA! (Helsinki Young Adult Literary Convention) on Suomen ainoa Young Adult -kirjojen fanitapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 5.8.2017 Ravintola Lämmössä Helsingin Suvilahdessa. Vuonna 2018 Hel-YA! järjestetään 29.9. Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

https://web.facebook.com/helyafest/